Parkerin suvun aloittaa ruskeatukkainen ja -silmäinen Elena, joka muutti Kaunialaan miehen ja lasten saamisen toivossa. :) Hän on itsekkin mieltynyt ruskeatukkaisiin ja ahkeriin työntekijöihin. Inhokkina taas on kilot.

 Elenalla on perhe tavoitteena, elämän haave on että kuusi lapsista menee naimisiin. :) Eiköhän se onnistu, jos ensin vain löytää sen oikean miehen tekemään jälkikasvua.

Talo mihin Elena muutti vaikuttaa aika tyhjältä ja kolkolta. Kaikki oli harmaata, paitsi keittiön lattia ja kylpyhuone. Koko paikasta puuttui jääkaappi ja sängyt, ne ovat pakko ostaa. Elena ryhtyi tuumasta toimeen.

Siispä tuli hankittua jääkaappi, sänky, kirjahylly, puhelin, joku istuin ja pöytä.

"Sitten kun on tarpeeksi rahaa talo luultavasti saa väriä myös seinille ja kunnollisen sisustuksen." tuumi Elena.

Heti ulos astuttuaan Elena tapasi uuden tuttavuuden, Aaron Liimataisen. Siinä ne hetken rupatteli, kunnes tuli jotain erimielisyyksiä ja Aaron lähti kävelemään.

"Hmph. En minä minkään lukiolaispojun seuraa tarvinnutkaan." Elena tuhahti ääneen.

Pian naapuruston simit tulivat toivottamaan tervetulleiksi, ystävällistä. :) Elena tutustui heti naiseen nimeltä Piia Korhonen, heistä tuli melkein heti ystäviä. Vitsailu ja juoruaminen Piian kanssa tuli kuin luonnostaan häneltä.

Jutustelu jatkui, mutta kohta paikalla oli Piian mies, joka hiukan keskeytti Elenan ja Piian rupattelun. Ihme pönttöpää.

Tunnelma alkoi muuttua hiukan kiusalliseksi Elenan osalta, joten hän siirtyi mielummin rupattelemaan lukiolaispojan kanssa, jonka nimi oli Rauno. Heistäkin ehti tulla kavereita.

Illalla Piia oli viimeinen vieras lähtemään. Molempia alkoi kuitenkin sen verran jo väsyttää, että oli kyllä fiksumpaa lähteä kotiin.

Elena kirjoitti vielä päiväkirjaan päivästään, ja häntä vähän harmitti ettei tavannut yhtäkään vapaata ja sopivaa miestä itselleen. Ja s0itten hän meni nukkumaan.

"Ensimmäinen päivä Kaunialassa ei ollut kovin kummoinen. Huomenna yritän olla tuottoisampi" mietti Elena juuri ennen nukahtamistaan.

Saa kommentoida, ihan mielellään! :) Kiitos, jos joku oikeasti jaksoi lukea.